Julkaistu:
28.9.2026
Kirjoittanut:
Niklas Manninen
Hallituksen lainsäädäntöhanke yritysjärjestelyiden verotukseen liittyvien säännösten päivittämiseksi
Hallitus on julkaissut 30.6.2026 lainsäädäntöhankkeen, jonka tarkoituksena on päivittää yritysjärjestelyiden verotukseen liittyviä säännöksiä. Luonnos hallituksen esityksestä on lähetetty lausuntopyynnöille 30.6.2026 ja sen vastausaika on päättynyt 28.8.2026 (lausuntopyynnön diaarinumero VN/14182/2026).
Lainsäädäntöhankkeen tavoitteena on sujuvoittaa yritysjärjestelysäännösten soveltamista sekä vähentää verovelvollisten sekä Verohallinnon hallinnollista taakkaa. Muutoksen kohteena ovat muun muassa sulautumista, jakautumista ja liiketoimintasiirtoa koskevat säännökset. Muutoksen taustalla vaikuttaisi olevan verotus- ja oikeuskäytännön mukaisten vakiintuneiden tulkintalinjojen saattaminen säädöstekstin muotoon sekä nykyisten yritysjärjestelysäännösten tunnistettujen ongelmakohtien ratkaiseminen. Laaditut ehdotukset ovat erityisen tervetulleita muun muassa liiketoimintasiirtoon liittyvän negatiivisen nettoapportin mahdollistamisen sekä vastikkeetonta sulautumista koskevan säännöksen osalta.
Ehdotus tappioiden siirtymisestä sulautumisissa ja jakautumisissa
Nykysääntely
Erityistä huomiota hallituksen esityksessä on saanut sulautumisten ja jakautumisten yhteydessä siirtyviin tappioihin liittyvä uusi ehdotettu säännös, joka edustaisi merkittävää muutosta nykysääntelyyn nähden. Nykyisessä sääntelyssä tappioiden siirtymisen edellytyksenä on se, että vastaanottava yhtiö tai vastaanottavan yhtiön osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat omistaneet sulautuvan tai jakautuvan yhtiön osakkeista tai osuuksista yli puolet kunkin tappiovuoden alusta lukien (tuloverolaki 123§ 2 mom.). Jakautumisissa tappioiden siirtyminen vastaanottavien yhteisöjen kesken määräytyy tuloverolain 123§ 1 momentin mukaan, jossa tappiot siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle siltä osin kuin on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet vastaanottavalle yhteisölle siirtyneessä toiminnassa. Oikeuskäytännössä tuloverolain 123§ 2 momentin tulkinta on jonkin verran täsmentynyt, mutta edelleen on avoinna, kuinka paljon vastaanottavan yhtiön osakkaiden on tarkalleen ottaen omistettava vastaanottavasta yhtiöstä(ks. KHO2019:51 ja KHO2021:104).
Tämän lisäksi sulautumissa ja jakautumisissa tappioiden siirtymistä rajoittaa usein omistajanvaihdoksiin liittyvä vahvistettujen tappioiden menettäminen tuloverolain 122§ 1 momentin mukaisesti, jossa tappioiden käyttöoikeus menetetään siitä vuodesta alkaen, jolloin yhteisön osakkeista tai osuuksista yli puolet on vaihtanut omistajaa. Tämä rajoite voi tulla vastaan joko ennen sulautumista tai jakautumista tehdyn omistajavaihdoksen myötä, mutta myös sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä annettavien vastikeosakkeiden antamisen myötä. Omistajavaihdokseen liittyvään tappioiden menettämissäännökseen on kuitenkin mahdollista hakea poikkeuslupaaVerohallinnolta tuloverolain 122§ 3 momentin mukaisesti.
Nykysääntelyä voidaan pitää varsin monimutkaisena ja se asettaa usein epätarkoituksenmukaisia soveltamisrajoituksia tappioiden siirtymiseen erityisesti konsernitilanteissa. Sulautumisissa ja jakautumissa tapahtuvaan tappioiden siirtymiseen liittyvän nykysääntelyn monipolveisuus on edellyttänyt usein sulautumisten ja jakautumisten osalta tarkkaa ja moniulotteista suunnittelua, jotta tappioiden hyödyntämisoikeus säilyisi.
Ehdotettu uusi säännös
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tappioiden siirtymiseen liittyvää tuloverolain säännöstä siten, että jatkossa tappiot siirtyisivät vastaanottaville yhteisöille, kun on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet vastaanottavalle yhteisölle siirtyneessä toiminnassa.
Uusi ehdotettu tuloverolain 123§ 2 momentti
Yhteisöjen sulauduttua tai yhteisön jakauduttua on vastaanottavalla yhteisöllä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen tai jakautuneen yhteisön tappio 119 ja 120 §:ssä säädetyllä tavalla, mikäli on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet vastaanottavalle yhteisölle siirtyneessä toiminnassa. Vastaanottavalla osuuskunnalla tai säästöpankilla on kuitenkin aina oikeus vähentää sulautuneen osuuskunnan tai säästöpankin ne tappiot, jotka ovat syntyneet sinä verovuonna, jona sulautuminen on tapahtunut, tai kahtena sitä edeltäneenä verovuotena
Uusi tappioiden siirtymiseen liittyvä säännös edellyttää, että sulautumisessa tai jakautumisessa a) siirtyy ”toimintaa” (jolta ei kuitenkaan edellytetä liiketoimintakokonaisuuden vaatimusta) b) on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet siirtyvässä toiminnassa c) toimintaa ei ole lopetettu. Uusi tappiosäännös ei koske tilanteita, joissa sulautuvalla tai jakautuvalla yhteisöllä on vahvistettuja tappioita liiketoiminnasta, joka on jo lopetettu.
Uuden ehdotetun säännöksen ongelmat
Toimintansa lakkauttaneet tappiolliset tytäryhtiöt
Ehdotettu lakimuutos käytännössä laajentaa verovelvollisten mahdollisuutta tappiontasaukseen koska omistusoikeuteen liittyvä edellytys poistuu, mutta samalla se kiristää useiden nykyisten konsernien tappiontasausmahdollisuuksia. Tappiot eivät siirry uuden ehdotetun säännöksen perusteella, jos sulautuvan yhtiön liiketoiminta on jo päättynyt.
”Ensinnäkin, jos toiminta, jossa tappiot ovat alun perin syntyneet, on lakannut tai siirretty toiseen yhtiöön, tappiot eivät olisi sulautumisen tai jakautumisen seurauksena vähennettävissä vastaanottavalla yhtiöllä. Tällaisessa tilanteessa tappiot menetettäisiin yhtiön purkautuessa”. (Hallituksen esitys s. 40-41)
On varsin tavanomaista, että laajoissa konserneissa liiketoimintaa harjoitetaan erillisissä konserniyhtiöissä riskienhallinnan vuoksi, jolloin tappiot syntyvät yksittäisten yhtiöiden tasolla. Näissä tilanteissa on myös tavanomaista, että tappiollisten konserniyhtiöiden liiketoiminta ajetaan alas ennen kuin yhtiöitä sulautetaan toisiin konserniyhtiöihin. Menettely on riskienhallinnallisesti varsin perusteltua, koska sulautumisen tai jakautumisen toteuttaminen tappiollisen liiketoiminnan ollessa vielä käynnissä tekisi erillisyhtiöihin perustuvan riskienhallintastrategian käytännössä tyhjäksi, kun tappiolliseen toimintaan liittyvät jatkuvat velvoitteet siirtyisivät vastaanottavalle yhtiölle. Säännös muodostuu ongelmalliseksi konserneille, joilla on useita aiemmin tappiollista liiketoimintaa harjoittaneita tytäryhtiöitä: Näiden yhtiöiden tappioiden hyödyntämismahdollisuudet kaventuisivat merkittävästi uuden ehdotetun sääntelyn myötä, koska uusi sääntely rajaa pois tappioiden siirtymisen tilanteissa, joissa sulautuvan tai jakautuvan yhtiön liiketoiminta on jo lopetettu.
Uusi sääntely ei kuitenkaan tarkoita, että jo toimintansa lopettaneiden tytäryhtiöiden tappioiden hyödyntäminen olisi täysin menetetty. Aiemman omistusedellytyksen poistuminen tappioiden siirtymisen osalta johtaisi siihen, että jatkossa tappiollisten jo toimintansa lopettaneiden konserniyhtiöiden tappiot saataisiin useimmiten hyödynnettyä, jos tappiolliseen, jo toimintansa lopettaneeseen yhtiöön esimerkiksi sulautetaan kannattavaa liiketoimintaa vastavirtafuusiolla. Nykyisen sääntelyn nojalla emo- ja tytäryhtiön välillä toteutettava vastavirtafuusio ei tavallisesti täytä TVL123§ 2 momentin mukaista omistukseen liittyvää soveltamisedellytystä tappioiden siirtymiseksi, mutta omistusedellytyksen poistumisen myötä tämä tulee jatkossa käyttökelpoisemmaksi tappioiden siirtymisen kannalta.
Siirtyvän toiminnan vaatimus
Lakiehdotuksessa tulkinnanvaraisuutta aiheuttaa tappioiden siirtymisen edellytykseksi asetettu siirtyvän ”toiminnan” vaatimus sekä se, että tulee olla ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet siirtyvässä toiminnassa. Hallituksen esityksessä todetaan, että siirtyvän toiminnan ei edellytetä olevan elinkeinoverolainmukainen liiketoimintakokonaisuus, vaan toiminnan tulkintaedellytykset olisivat löyhemmät. Esityksessä kuitenkin todetaan, että toimintana ei voitaisi pitää vain yksittäisten varallisuuserien omistamista. Samaa ongelmallisuutta edustaa myös vaatimus siitä, että tulee olla ilmeistä, että siirtyvät tappiot liittyvät siirtyvään toimintaan. Ilmeisyysedellytyksen täyttymistä ei hallituksen esityksessä avata muutamaa yleisluontoista esimerkkiä enempää ja lainsäätäjä esityksessäänkin toteaa, että ilmeisyysedellytyksen arviointi voisi joissakin tilanteissa aiheuttaa tulkintaongelmia, mutta tulkinnallisuutta vähentäisi ennakkoratkaisun hakemismahdollisuus. Tätä lähestymistapaa voitaisiin pitää ongelmallisena säädösvalmisteluna verotuksen laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Verotuksen laillisuusperiaate edellyttää, että verovelvollisuus ja veron keskeiset perusteet käyvät ilmi asianomaisesta verolaista: Lainsäätäjä ei voi ulkoistaa lainsäädäntötehtäväänsä verolakeja ennakkoratkaisupäätösten muodossa soveltavalle viranomaiselle – etenkin kun soveltaja usein edustaa verovelvollisen edulle täysin vastakkaista intressiä. Tämän lisäksi tulkinnanvaraisuuden ratkaiseminen ennakkoratkaisufunktiolla ei poista tulkinnanvaraisuutta kuin hakemusta laativalta verovelvolliselta. Säännöksiin muodostuva tulkintalinja jää muille näkymättömäksi koska suurin osa ennakkoratkaisuista ei koskaan tule julkiseksi.
Nähtäväksi jää, korjataanko nykyisessä hallituksen esityksessä olevia puutteita tältä osin ja mikäli niitä ei korjata, minkälaiseksi niihin liittyvä tulkintalinja muodostuu.
Lopuksi
Ehdotetut yritysjärjestelysäännökset ovat ehdottomasti tervetulleita ja sisältävät useita oikeustilaa selventäviä ehdotuksia sekä laajentavat yritysjärjestelysäännösten käyttöalaa nykyisestään. Uuden ehdotetun tappioiden siirtymiseen liittyvän säännöksen tarkoituksena on ollut laajentaa tappioiden siirtymistä sulautumissa ja jakautumisissa, mutta ehdotettu toteutustapa jättää useat käytännön tilanteet huomiotta sekä pakottaa useat olemassa olevat konsernit arvioimaan uudelleen tappiontasausmahdollisuuksiaan ja -keinojaan. Jos hallituksen esityksen tavoitteena oli selkeyttää yritysjärjestelysäännösten soveltamista sekä vähentää verovelvollisten hallinnollista taakkaa, tappioiden siirtymiseen liittyvä lainsäädännön muutosehdotus vaikuttaisi pikemminkin toimivan päinvastoin. Erityisen toivottavaa olisi, että lopulliseen säädösehdotukseen joko tarkennettaisiin uuden TVL 123§ 3 momentin tulkintaa korjatun sanamuodon muodossa tai että toiminnan käsitteen sekä ilmeisyysedellytyksen tulkintalinjoja tarkennettaisiin lopullisessa hallituksen esityksessä.
Uudesta ehdotetusta sääntelystä huolimatta tappioiden siirtymiseen liittyvät mahdollisuudet eivät tule tyhjäksi, mutta ne edellyttävät hyvissä ajoin tehtyä varautumista ja suunnittelua.
